Valioliigan uusi kausi 2025–26 käynnistyy 15. elokuuta, ja edessä on jälleen tiivistunnelmainen jalkapallosyksy. Englannin pääsarja on tunnettu tasaisuudestaan ja yllätyksistään, mutta ennakkoasetelmissa tietyt voimasuhteet alkavat hahmottua. Hallitsevana mestarina kauteen lähtee Liverpool, joka pyrkii puolustamaan Valioliiga-titteliään Manchester Cityn, Arsenalin ja muiden huippujoukkueiden haastamana. Samalla sarjaan nousee kolme uutta joukkuetta – Leeds, Burnley ja Sunderland – joiden mahdollisuudet säilyä Valioliigassa herättävät paljon kiinnostusta.
Valioliigassa on panostettu menestykseen kesän siirtomarkkinoilla poikkeuksellisen vahvasti. Seurat ovat käyttäneet uusiin hankintoihin jo yli 2,1 miljardia euroa, ja sarja on vauhdilla rikkomassa kaikkien aikojen siirtoennätystä (2,81 mrd €). Rahankäytön kärjessä on ollut mestaruutta puolustava Liverpool, joka on käyttänyt peräti 350 miljoonaa euroa hankkiessaan vain viisi pelaajaa. Myös monet muut seurat ovat vahvistuneet merkittävästi – erityisesti nousijajoukkueet ovat olleet aktiivisia – joten kauden alla odotetaan tasaisempaa kilpailua sekä kärjessä että sarjataulukon häntäpäässä.
Mestarisuosikit kärjessä
Valioliigan mestaruustaistelussa katseet kohdistuvat ennen kaikkea Liverpooliin ja Manchester Cityyn. City dominoi sarjaa neljän vuoden ajan voittaen mestaruudet 2021–2024, kunnes Liverpool katkaisi putken ja juhli mestaruutta keväällä 2025. Nyt Liverpool pyrkii rakentamaan valtakautta uuden valmentajansa Arne Slotin johdolla, ja seura onkin vahvistunut merkittävillä hankinnoilla. Esimerkiksi saksalaistähti Florian Wirtz siirtyi Liverpooliin 125 miljoonan euron jättikaupalla. Liverpool on lisäksi vahvistanut kokoonpanoaan useilla nuorilla huippupelaajilla (mm. Hugo Ekitike, Milos Kerkez ja Jeremie Frimpong) ja panostanut hyökkäyspäähänsä, joten materiaalin laajuus on entistä parempi. Toisaalta joukkue menetti kesällä avainpelaajiaan – Trent Alexander-Arnold siirtyi Real Madridiin ja Luis Díaz Bayern Müncheniin – mutta saadut siirtomiljoonat on käytetty nopeasti korvaajien hankintaan Liverpool lähtee kauteen hallitsevana mestarina itseluottamusta uhkuen.
Manchester Cityä ei kuitenkaan voi koskaan sivuuttaa suosikkina. Pep Guardiolan miehistö on yhä yksi maailman laadukkaimmista, vaikka kokoonpanossa tapahtuikin muutoksia kesällä. Pitkäaikainen tähtipelaaja Kevin De Bruyne jätti seuran, ja City hankki tilalle hollantilaisen Tijjani Reijndersin AC Milanista noin 55 miljoonalla eurolla. Reijndersin odotetaan tuovan keskikentälle monipuolisuutta paikkaamaan De Bruynen jättämää aukkoa. City on vahvistunut kaikkiaan kuudella uudella pelaajalla kesän aikana ja säilyttänyt runkonsa, joten hallitsevan mestarin haastaminen on jälleen korkealla joukkueen tavoitteissa. Erityisesti Erling Haalandin johtama hyökkäys ja Guardiolan taktinen osaaminen tekevät Citystä äärimmäisen vahvan ehdokkaan mestariksi.
Arsenal kuuluu myös kärkikolmikkoon, joka hengittää suosikkien niskaan. Viime kaudella Arsenal sijoittui aivan terävimmän kärjen tuntumaan ja on jatkanut nousujohteista kehitystään. Päävalmentaja Mikel Arteta on saanut nuoren joukkueensa pelaamaan yhtenäisesti, ja nyt Arsenaaliin on tuotu kaivattua maalintekovoimaa. Viktor Gyökeres saapui lontoolaisseuraan Sporting Lissabonista lähes 66 miljoonalla eurolla vahvistaen hyökkäystä. Ruotsalaishyökkääjän uskotaan tuovan lisää tehoja Arsenalin viimeistelyyn, mikä voi nostaa joukkueen mestaruusjunaan. Arsenal on aiemminkin osoittanut pystyvänsä haastamaan isot seurat, ja jos nuoret tähdet kuten Bukayo Saka ja Martin Ødegaard jatkavat kehittymistään, voi Arsenal sekoittaa mestaruustaiston pakkaa.
Euro-paikoista taistelevat haastajat
Kärkikolmikon takana useat joukkueet tavoittelevat paikkaa Mestarien liigassa ja muissa eurocupeissa. Manchester United on perinteinen suurseura, joka yrittää palata mestaruuskantaan, mutta odotukset ovat maltillisemmat. United on vaihtanut valmentajaa – Erik ten Hag sai tehdä tilaa portugalilaiselle Rúben Amorimille – ja joukkue on toistaiseksi tehnyt vain kolme uutta pelaajahankintaa kesällä. Vaikka Bruno Fernandesin kipparoima ryhmä on laadukas, nähtäväksi jää riittääkö materiaalin leveys aivan terävimpään kärkeen. Amorimin luotsaama United tarvitsisi tasaisuutta ja maalintekijän esiinmarssin palatakseen mitalikantaan.
Viime kaudella Valioliigassa neljän parhaan joukkoon yltänyt Newcastle on niin ikään vahva eurohaastaja. Uudella säihkyvällä omistajataustalla varustettu seura pelaa nyt myös Mestarien liigaa, mikä tuo lisärasitetta liigakauteen. Newcastle on pyrkinyt pitämään kiinni tähdistään – ruotsalaishyökkääjä Alexander Isakista seura kieltäytyi jopa Liverpoolin 110 miljoonan punnan tarjouksesta – ja joukkueessa on laatua jokaisella osa-alueella. Eddie Howen miehistö sai viime kaudella esimakua menestyksestä, ja nyt tavoitteena on vakiinnuttaa paikka Valioliigan kärkipäässä. Newcastle ei ehkä ole aivan mestarisuosikki, mutta esimerkiksi paikka neljän joukossa on realismia, jos vire säilyy ja avainpelaajat pysyvät terveinä.
Myös lontoolaisseurat Tottenham ja Chelsea hamuavat takaisin eurokentille vaikeampien aikojen jälkeen. Tottenham koki merkittävän muutoksen kesällä, kun päävalmentaja Ange Postecoglou erotettiin ja tilalle palkattiin Brentfordista Thomas Frank. Frank on tunnettu kyvyistään kehittää pelaajia ja organisoida peliä, mutta hänellä on edessään iso työ nostaa Spurs takaisin kärjen tuntumaan. Tottenhamin viime vuodet ovat olleet ailahtelevia – seura menetti ykköstähdensä Harry Kanen jo aiemmin – ja nyt katseet kohdistuvat mm. Son Heung-miniin ja nuoriin lupauksiin. Tottenham hankki viisi uutta pelaajaa kesän aikana, joten kokoonpanossa on uutta verta. Mikäli Frank saa palaset loksahtamaan paikoilleen, Tottenham voi taistella europaikoista, mutta mestaruusvaatimuksiin lienee vielä matkaa.
Chelsea puolestaan jatkaa mittavaa uudelleenrakennustaan. Viime kausien pettymykset ovat vaihtuneet uuden projektin toiveisiin, kun päävalmentajaksi on palkattu italialainen Enzo Maresca ja nuorta tähtikaartia on tuotu sisään. Chelsea oli kesän siirtoikkunan aktiivisimpia seuroja hankkien peräti kahdeksan uutta pelaajaa, mikä kertoo omistajien halusta palauttaa seura huipulle. Kokoonpanosta löytyy yhä kokeneita runkopelaajia (kuten Raheem Sterling ja Reece James), joiden ympärille Maresca rakentaa uuden ryhmän. Chelsean haasteena on kuitenkin hitsautua nopeasti yhteen – edelliskaudella joukkue kompuroi pahasti, mutta nyt tavoite on vähintäänkin paluu Valioliigan top 6 -joukkoon. Jos palaset loksahtavat paikalleen, Chelsea voi hyvinkin nousta takaisin eurokentille oikeuttaville sijoille.
Huomionarvoisia haastajia ovat myös Brighton ja Aston Villa, jotka molemmat pelasivat itsensä Europeleihin viime kaudella. Brighton menetti menestysvalmentajansa Roberto De Zerbin jälkeen uudelleen valmennusvastuun – tälle kaudelle joukkueen peräsimeen astuu saksalainen Fabian Hürzeler. Vaikka Brightonin pelaajamateriaali ei ole ihan suurseurojen luokkaa, seura on tunnettu erinomaisesta pelaajarekrytoinnistaan ja selkeästä pelitavastaan. Mikäli uudet tulijat onnistuvat ja Hürzeler jatkaa edeltäjiensä työnjälkeä, Brighton voi jatkossakin kiusata isompiaan ja tähdätä vähintään paikkaan eurokilpailuissa. Aston Villa puolestaan on kokenut renessanssin Unai Emeryn alaisuudessa – viime keväänä Villa sijoittui Eurooppa-liigan paikoille ja kaatoi useita suurseuroja. Ollie Watkinsin maaleja ja John McGinnin taistelutahtoa tarvitaan jatkossakin, kun Villa tavoittelee paikkaa Valioliigan ylemmässä keskikastissa. Kärjen takana kilpailu europaikoista onkin entistä kovempi, ja jokainen pistemenetys voi pudottaa sijoituksia useammalla pykälällä.
Keskikasti ja mahdolliset yllättäjät
Valioliigan keskikastissa on joukko vakiintuneita seuroja, joilla on potentiaalia niin ylöspäin yllättäjäksi kuin alaspäin putoamiskamppailuun, riippuen kauden kulusta. Crystal Palace, Fulham ja Brentford ovat viime vuosina vakiinnuttaneet paikkansa sarjan keskivaiheilla. Tälläkin kaudella näiden seurojen odotetaan sijoittuvan suunnilleen sarjataulukon puolivälin tienoille, joskin haasteita riittää. Lontoon ylpeydet Palace ja Fulham ovat säilyttäneet rungon pitkälti ennallaan; kokeneet managerit Roy Hodgsonin seuraajana aloittava Oliver Glasner (Palace) ja Marco Silva (Fulham) luottavat joukkueidensa organisoituun puolustuspeliin ja yksittäisten tähtien onnistumisiin. Molemmat seurat pelasivat viime kaudella mukavasti kaukana putoamisviivasta, ja saman odotetaan jatkuvan, mikäli avainpelaajat kuten Wilfried Zaha (Palace, mikäli jäi seuraan) tai Aleksandar Mitrović (Fulham) löytävät huippuvireen.
Brentfordin tilanne on astetta arvoituksellisempi. Viime vuodet huikeasti suorittanut Brentford menetti menestysluotsinsa Thomas Frankin Tottenhamin houkuttelemana, ja tilalle palkattiin uusi päävalmentaja Keith Andrews. Pienen seuran resurssit ovat rajalliset, mutta Brentford on aiemmin osoittanut pystyvänsä ylittämään odotukset. Joukkueessa on edelleen laatupelaajia, kuten Ivan Toneyn kaltaiset maalintekijät, mutta valmentajavaihdos ja muutamat lähteneet avainpelaajat tuovat kysymysmerkkejä ilmalle – seuran kausiennakossa todettiinkin, että “paljon kysymysmerkkejä on ilmassa” uuden kauden kynnyksellä. Brentfordin kausi voi kallistua suuntaan tai toiseen: nappionnistumisella seura voi jälleen hätyytellä kymmenen parhaan joukkoa, mutta toisaalta heikompi jakso voisi tuoda keskikastin sijaan putoamisuhan lähemmäs.
Nottingham Forest ja West Ham kuuluvat myös mielenkiintoisiin keskikastin joukkueisiin. Nottingham säilyi sarjassa toista vuotta peräkkäin ja on vahvistanut asemiaan Valioliigassa. Joukkue uusi vastikään valmennustaan: Steve Cooperin tilalle loppukaudesta 2024 tullut Nuno Espírito Santo jatkaa Forestin käskyttäjänä. Seura on käyttänyt rahaa pelaajistoonsa tuntuvasti viime vuosina, ja esimerkiksi brasilialainen keskikenttämoottori Bruno Guimarães kuuluu joukkueen avainhahmoihin. Nottingham osoitti viime keväänä pystyvänsä haastamaan isojakin – huhtikuussa joukkue jopa unelmoi Mestarien liigaan yltämisestä. Kauden päätteeksi Forest sijoittui kuitenkin turvallisesti keskikastiin, ja samaa vakaata menoa haetaan nytkin. Jos peli pysyy uomissaan, Nottingham voi olla jopa eurotaistelun musta hevonen; toisaalta toista kautta peräkkäin Valioliigassa pelaavalla ryhmällä on myös paineita lunastaa odotukset.
West Ham puolestaan tulee uuteen kauteen allaan vaikea jakso. Seura vältti putoamisen niukasti ja on paininut tuloskriisin kanssa, mistä kertoo osuvasti kausiennakkon otsikko “Ikävät ajat jatkuvat”. West Ham menetti aiemmin tähtipelaajansa (Declan Ricen siirto Arsenaaliin jo 2023) eikä viime kaudella löytänyt tasapainoa liigapeleihin, vaikka juhli Eurooppa-konferenssiliigan voittoa 2023. Nyt lontoolaisseura hakee uutta nousua manageri Graham Potterin komennossa. Potter, joka teki aiemmin ihmeitä Brightonissa, yrittää palauttaa joukkueen kurssin. West Hamilla on laadukas hyökkäys (Jarrod Bowen, Michail Antonio) ja uusia hankintoja on tehty maltillisesti, mutta moni asia on auki. Mikäli alkukausi ei suju, Hammers saattaa jälleen löytää itsensä alemmasta keskikastista tai jopa putoamistaistelusta. Seuran kannattajat toivovat kuitenkin, että eurokenttien kokemukset ja Potterin tuore pelitapa tuovat piristystä ja sijoituksen ylemmässä keskikastissa.
Maininnan ansaitsee myös Everton, Valioliigan perinteikäs seura, joka on viime kaudet joutunut taistelemaan sarjapaikastaan. Everton päätti edellisen sesongin tunteikkaasti jättämällä Goodison Parkin – seura pelasi 133 vuotta vanhalla stadionillaan viimeisen ottelun toukokuussa voitokkaissa tunnelmissa. Nyt edessä on muutto uudelle areenalle, mikä luo uuden aikakauden odotuksia. Putoamisviivan yläpuolelle täpärästi pinnistänyt Everton pestasi takaisin manageriksi konkarin David Moyesin, jolta “pyydetään paljon” seuran kurssin kääntämiseksi. Moyes johdatti Evertonin aikanaan menestykseen 2000-luvulla, ja nyt hänen kokemukselleen on jälleen tarvetta. Seura on taloushaasteiden keskellä hankkinut vain muutaman vahvistuksen, joten runkopelaajien (kuten Dominic Calvert-Lewinin ja Jordan Pickfordin) on pysyttävä kunnossa. Onnistuneella kaudella Everton voi kivuta turvalliseen keskikastiin, mutta jos ongelmat jatkuvat, fanien pelkäämä putoamispeikko voi vaania jälleen Merseysidella.
Putoamistaisto kiristyy
Valioliigan häntäpäässä luvassa on tuttuun tapaan kiivas kamppailu sarjapaikoista. Viime kaudella sarjasta putosivat Southampton, Ipswich ja Leicester, eikä yksikään edellisen kauden nousija kyennyt säilyttämään paikkaansa pääsarjassa. Tämä karu tilasto toimii varoituksena tälle kaudelle nousseelle kolmikolle – Leedsille, Burnleylle ja Sunderlandille – sekä muille ennakkoon heikoimmiksi arvioiduille joukkueille. Asiantuntija-arvioissa on melko yksimielistä, että juuri nousijajoukkueet löytyvät todennäköisesti keväällä putoamisviivan alapuolelta. Esimerkiksi Valioliiga.comin kausiennakoissa Leedsin, Sunderlandin ja Burnleyn povataan jäävän sarjan sijoille 18–20.
Nousijoiden ohella Wolverhampton Wanderers kuuluu papereissa putoajakandidaatteihin. “Wolves” säilyi vain vaivoin sarjassa viime kaudella, ja seuran ennakoidaan taistelevan jälleen putoamisviivan tuntumassa – kausiennakon mukaan “putoaminen on taas lähellä” Wolverhamptonin pelaajisto on menettänyt viime vuosina useita avainnimiä, ja maalinteon kanssa on ollut ongelmia. Portugalilaismanageri Vítor Pereira jatkaa joukkueen peräsimessä, mutta jos tehot eivät parane, Wolvesin kolmastoista peräkkäinen valioliigakausi saattaa jäädä viimeiseksi.
Myös Bournemouth ja Burnley ovat nimiä, joita monet veikkaavat putoamistaisteluun. Bournemouth säilyi viime keväänä sijan 15 tuntumassa, mutta materiaaliltaan kapeahko joukkue on haavoittuvainen toisen kauden “syndroomalle”. Päävalmentaja Andoni Iraolan miehistö on vahvistunut vain maltillisesti – seura on tehnyt kesällä kaksi pelaajahankintaa– joten kilpailu sarjapisteistä kiristyy. Burnley puolestaan palaa Valioliigaan vuoden tauon jälkeen ja toivoo oppineensa edellisestä visiitistään. Joukkue kuitenkin vaihtoi manageria viime kaudella, kun säkenöivästi Mestaruussarjassa menestyneen Vincent Kompanyn tilalle tuli Scott Parker. Parkerilla on aiempaa kokemusta nousijajoukkueiden luotsaamisesta pääsarjassa, mutta toistaiseksi ne retket (Fulhamissa ja Bournemouthissa) päättyivät putoamiseen. Burnleyn ennusmerkit eivät ole mairittelevat – erään arvion mukaan joukkue “putoaa kuin kivi” takaisin sarjaporrasta alemmaksi, ellei peli-ilme parane selvästi.
Brentfordin ja Evertonin kaltaiset seurat mainittiin jo keskikastin yhteydessä, mutta on syytä todeta, että heikommalla kauden alulla nekin voivat ajautua putoamistaisteluun. Brentfordilla valmentajavaihdos tuo omat riskinsä, ja Evertonin materiaali on kysymysmerkki ilman suuria vahvistuksia. Crystal Palace ja Fulham vaikuttavat tällä erää liian vankoilta joutuakseen suoraan putoamisvaaraan, mutta Valioliigassa yllätyksiä sattuu – muutama tappioputki voi vetää yllättävänkin seuran mukaan taisteluun säilymisestä. Sarjan tasaisuus takaakin, että putoamisuhan alaiset sijoitukset voivat elää aivan viimeisille kierroksille saakka.
Nousijajoukkueiden mahdollisuudet
Valioliigan kolme uutta joukkuetta – Leeds United, Burnley ja Sunderland – tuovat sarjaan omat tarinansa, mutta myös kysymyksiä heidän kilpailukyvystään korkeimmalla tasolla. Kaikki kolme ovat perinteikkäitä seuroja, joilla on kokemusta Valioliigasta aiemmilta vuosilta: Leeds putosi edellisen kerran keväällä 2023 ja teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen, Burnley puolestaan on viime vuosien hissijoukkue, ja Sunderland palaa pääsarjaan peräti kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Sunderlandin nousu ratkesi dramaattisesti Mestaruussarjan playoff-finaalissa lisäajan maalilla, mikä on nostattanut seurassa valtavasti toiveita uudesta tulemisesta. Samalla on kuitenkin selvää, että nousijakolmikko joutuu lähtökohtaisesti altavastaajana kauteen – Valioliigassa tasoero Championshipistä nouseville on suuri, mistä kertoo edellä mainittu viime kauden kohtalo, kun kaikki nousijat putosivat saman tien takaisin.
Nousijajoukkueet eivät ole jääneet toimettomiksi kesän siirtomarkkinoilla, vaan päinvastoin ne ovat olleet kaikkein ahkerimpia vahvistamaan rivejään. Burnley on hankkinut kokoonpanoonsa tähän mennessä jo 10 uutta pelaajaa, Sunderland 8 ja Leeds 7. Seurat ovat käyttäneet kymmeniä miljoonia euroja yrittäessään paikata kokoonpanonsa heikkouksia ja hankkiakseen Valioliiga-tason kokemusta. Leeds esimerkiksi pestasi manageri Daniel Farken jo Championship-kaudelle, ja saksalaisluotsi onnistui tehtävässään palauttaa joukkue pääsarjaan. Leedsillä onkin kolmikon vahvin pelaajamateriaali paperilla: joukkueessa jatkaa useita runkopelaajia parin vuoden takaa, ja uudet vahvistukset tuovat lisää leveyttä. Kausiennakoissa Leeds on arvioitu nousijoista potentiaalisimmaksi säilyjäksi – “nousijoista paras – riittääkö säilymiseen?” otsikoi eräs arvio osuvasti. Paljon riippuu siitä, miten Leedsin hyökkäyspeli lähtee kulkemaan ja pystyykö puolustus pitämään oman pään kurissa Valioliigan vauhdissa.
Sunderland lähtee kauteen ehkä kolmikon suurimpana kysymysmerkkinä. Sarjapaikka varmistui vasta nousukarsintojen kautta, ja ero Valioliigan tempoon on valtava haaste joukkueelle. Sunderland on kuitenkin käyttänyt rahaa rohkeasti – seura on raportoitu törsänneen kesän aikana noin 100 miljoonaa euroa uusiin pelaajiin, mutta asiantuntijoiden mukaan “edes 100 miljoonan euron törsäys ei riitä” säilymiseen. Joukkueen runko koostuu osin nuorista lupauksista ja Mestaruussarjan tason pelaajista, joista harvalla on kokemusta Valioliigan huippuvauhdista. Manageri Régis Le Bris (Ranskasta saapunut valmentaja) on uusi tuttavuus Englannin kentillä, joten Sunderlandin pelitavan iskukyky korkeimmalla tasolla on arvoitus. Seuran vahvuutena voi olla ennakkoluuloton asenne – mitään hävittävää ei ole, ja kotiyleisö Stadium of Lightilla tunnetaan intohimoisuudestaan. Jos Sunderland saa lentävän lähdön kauteen ja uskoa tekemiseensä, yllätys säilymisestä ei ole täysin pois suljettu, mutta paperilla joukkue kuuluu putoajakandidaattien kärkijoukkoon.
Burnley on nousijakolmikosta se, joka tuntee Valioliigan viime ajoilta parhaiten – onhan seura ollut pääsarjassa useita kertoja 2010-luvulla. Edellinen yritys 2023–24 kuitenkin kariutui yhden kauden jälkeen. Nyt Burnley palaa heti takaisin Mestaruussarjan mestarina ja pyrkii välttämään “yo-yo-seuran” leiman. Manageri Scott Parker on hänkin kokenut nousija, mutta hänen aiemmat valioliigakomennuksensa päättyivät putoamisiin. Burnley panostaa fyysiseen ja kurinalaiseen pelityyliinsä, jonka turvin se on ennenkin horjuttanut suurempia seuroja. Kesän siirtojen myötä ryhmään on tuotu lisää kokemusta Valioliigasta, ja joukkueen kapteeni Josh Brownhill johtaa esimerkillään taistelua joka ottelussa. Silti ennakko-odotukset eivät lupaa helppoa tietä: monissa arvioissa Burnleyn ennustetaan jäävän jumbosijalle, mikä tarkoittaisi jälleen nopeaa paluuta sarjatasoa alemmas. Clarets-fanien toiveissa on kuitenkin Sean Dychen aikojen kaltainen sitkeys, jolla seura aiemmin säilyi vuodesta toiseen. Mikäli Burnley onnistuu tiivistämään puolustuksensa ja nappaamaan kotipeleistä riittävästi voittoja, se saattaa haastaa ennusteet.
Yhteenvetona nousijoiden osalta voi todeta, että säilyminen Valioliigassa vaatii heiltä lähes nappisuoritusta läpi kauden. Sarjapaikka on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, mutta juuri tässä piilee urheilun viehätys – ennakkoon altavastaajiksi tuomitut voivat sopivien tähtien alla ylittää odotukset. Leedsin, Burnleyn ja Sunderlandin kohdalla pienetkin onnistumiset voivat kääntää suunnan: yksittäinen yllätysvoitto isosta seurasta tai hyvä syyskausi voi ruokkia itseluottamusta tarvittavalle tasolle. Varmaa on, että jokainen nousija antaa kaikkensa kotiyleisönsä edessä ja taistelee kynsin hampain jokaisesta pisteestä. Viikon päästä alkava Valioliiga-kausi tarjoaakin vastauksia siihen, miltä joukkueiden voimasuhteet oikeasti näyttävät – nähdäänkö odotettu Liverpoolin ja Cityn kaksintaistelu kärjessä, vai nouseeko uusia mestarikandidaatteja, ja onnistuuko yksikään nousijoista uhmaamaan todennäköisyyksiä säilymällä sarjassa? Jännittävä kausi odottaa edessä, ja pelikentällä on pian puheiden lunastamisen aika.
