Manchester United horjui Hullin vieraana Valioliigan avauksessa

Manchester Unitedin Valioliiga-kauden avaus sai heti sellaisen käsikirjoituksen, jota Old Traffordin kannattajat eivät varmasti tilanneet. Sarjanousija Hull City tuli kotiyleisönsä eteen ennakkoluulottomana, iski Unitedin puolustuksen sekaisin ja sai MKM Stadiumin jyrisemään, kun Semi Ajayi pamautti isännät johtoon.

Kauden ensimmäiset kierrokset ovat usein täynnä suuria puheita, uusia lupauksia ja vielä suurempia kuvitelmia. Manchester United lähti Hullin vieraaksi suosikkina, kuten se tässä otteluparissa käytännössä aina lähtisi. Paperilla asetelma näytti selvältä: Unitedilla oli tähtinimiä, kokemusta ja odotuksia, Hullilla hurmoksellinen kotiyleisö ja mahdollisuus nolata yksi Englannin suurimmista seuroista heti lähtötelineissä.

Juuri siksi ottelun alku sai niin moni fanin hieraisemaan silmiään. Hull ei jäänyt kumartelemaan nimeä, logoa tai historiaa. Kotijoukkue painoi päälle, lauloi katsomossa kovempaa kuin moni uskoi ja pakotti Unitedin puolustuksen epämukavuusalueelle. Kun isännät lopulta siirtyivät johtoon, se ei ollut täysin tyhjästä tullut ihme. Se oli palkinto rohkeudesta.

Hull haistoi veren

Manchester United yritti avata ottelua hallitusti, mutta kentällä näkyi nopeasti sama vanha oire: kun tempo nousi ja vastustaja tuli iholle, punapaitojen alakerta alkoi natista. Hull käytti tämän armotta hyväkseen. Pallo liikkui laidoille, keskityksiä sateli boksiin ja Oli McBurnie teki toppareiden elämästä hikistä.

McBurnie oli monessa tilanteessa kuin piikki Unitedin lihassa. Hän ehti puskupaikoille, taisteli irtopalloista ja oli lähellä avausosumaa jo ennen maalia. Yhdessä vaarallisimmista tilanteista Ryan Giles tarjoili pallon loistavasti alueelle, ja McBurnie ohjasi sen kohti alakulmaa. United-vahti Senne Lammens venyi kuitenkin komeaan torjuntaan ja piti vieraat vielä pinnalla.

Hetkeä myöhemmin sama tarina sai uuden käänteen. McBurnie pääsi tällä kertaa laukomaan näyttävän volleyn, jonka Lammens torjui tolppaan. Unitedin helpotus kesti vain silmänräpäyksen. Semi Ajayi oli hereillä, ryntäsi irtopalloon ja latasi sen verkkoon sellaisella voimalla, että MKM Stadium tuntui lähtevän liitoksistaan.

Hullin kannattajat repesivät riemuun. Unitedin pelaajat näyttivät hetken siltä, kuin joku olisi katkaissut sähköt. Tämä oli juuri sellainen hetki, jossa altavastaaja kasvaa kaksi metriä pidemmäksi ja suurseura alkaa kantaa reppua täynnä lyijyä.

Unitedin alakerta huojuu

Unitedin ongelma ei ollut pelkästään päästetty maali. Huolestuttavampaa oli se, kuinka usein Hull pääsi tilanteisiin, joista olisi voinut syntyä lisää rumia otsikoita. Kotijoukkue ei tyytynyt peruuttelemaan ja varjelemaan johtoaan, vaan näki tilaisuuden lyödä vieraat kunnolla kanveesiin.

Harry Maguiren kamppailutilanne Elliot Stroudin kanssa kuvasi hyvin ottelun sekavaa luonnetta. Stroud lensi nurin, pallo kimposi McBurnien juoksulinjalle ja hetken näytti siltä, että Hull karkaa jälleen vaarallisesti. Hyökkääjä kuitenkin epäröi, odotti ehkä vihellystä, jota ei tullut, ja tilanne kuivui kasaan. United selvisi säikähdyksellä.

Toisessa tilanteessa puolustaja joutui pelastamaan vieraat viime hetkellä. Pallo nostettiin takatolpalle, McBurnie oli nousemassa päättämään hyökkäystä, mutta United ehti koukkaamaan pallon pois juuri ennen ratkaisua. Tällaisia tilanteita ei synny sattumalta. Ne syntyvät, kun puolustuslinja ei kommunikoi, keskikenttä ei suojaa ja vastustaja uskoo jokaiseen palloon.

Unitedin kannattajille tämä oli turhauttavan tuttua katsottavaa. Kesällä saatettiin puhua uudesta alusta, tuoreesta energiasta ja selkeämmästä suunnasta, mutta ensimmäisen jakson sähellys toi mieleen aivan toisenlaisen todellisuuden. Suuri seura voi ostaa laatua, mutta se ei voi ostaa automaattisesti rauhaa.

Dorgu ja Mbeumo väläyttivät

Ei United silti täysin aseeton ollut. Patrick Dorgu oli lähdeaineiston mukaan vieraiden hyökkäyspään pirteimpiä nimiä, jopa joukkueensa aktiivisin uhka tietyillä hetkillä. Hän pääsi palloon boksissa, taisteli painetta vastaan ja sai matalan laukauksen lähtemään kohti takakulmaa. Pallo lipui kuitenkin niukasti ohi tolpan.

Bryan Mbeumo sai puolestaan paikan, jollaisista hyökkääjät yleensä haaveilevat kauden avauksessa. Luke Shaw lähetti keskityksen, jonka Hullin puolustuksen olisi pitänyt siivota pois ilman suurempaa draamaa. Mutta jalkapallo on jalkapalloa: puolustajat huitoivat ohi, pallo jatkoi matkaansa ja Mbeumo pääsi tälläämään kunnolla.

Laukaus lähti kohti yläkulmaa vaarallisesti, mutta Hullin maalivahti Konstantinos Tzolakis nousi hetken sankariksi ja torjui komeasti. Siinä oli Unitedin paras muistutus siitä, että ottelu ei ollut yksisuuntainen sensaatio. Vierailta löytyi laatua, mutta viimeinen terä ja kylmäpäisyys puuttuivat juuri silloin, kun niitä olisi eniten tarvittu.

Youri Tielemans antoi myös viitteitä siitä, mitä Unitedin keskikentältä voidaan parhaimmillaan odottaa. Hän nosti taitavan pallon linjan taakse Bruno Fernandesille, mutta kapteenin haltuunotto rinnalla karkasi. Tilanne jäi puolitiehen, ja se oli isossa kuvassa kuvaava hetki. Hyviä aihioita oli, mutta lopputuote jäi sotkuiseksi.

Kotiyleisö löysi äänensä

Hullin kannattajat ottivat illasta kaiken irti. Katsomossa raikui paikallisylpeyteen nojaava laulu, joka muistutti siitä, että tämä ilta ei ollut vain pisteistä pelaamista. Se oli myös mahdollisuus näyttää, että Hull kuuluu tälle tasolle ainakin asenteensa puolesta.

Manchester United sai luonnollisesti osansa kuittailusta. Bruno Fernandes joutui kohteeksi laulussa, jonka sanat eivät ehkä sovi sunnuntaibrunssille tai lasten jalkapallokouluun. Valioliigan katsomokulttuuri on täynnä rosoisuutta, ja Hullin yleisö käytti vanhaa tuttua keinovalikoimaa horjuttaakseen vieraita henkisesti.

Se näytti toimivan ainakin osittain. United ei näyttänyt hermostuneelta jokaisessa tilanteessa, mutta kokonaisilme oli ajoittain levoton. Hull sai voimaa jokaisesta taklauksesta, jokaisesta torjunnasta ja jokaisesta Unitedin harhasyötöstä. Stadion eli mukana sillä tavalla, joka saa sarjanousijan uskomaan suureen yllätykseen.

Sporttinetti seuraa Valioliigan käänteitä tiiviisti myös jatkossa. Tuoreimmat jalkapallouutiset löydät aina osoitteesta Sporttinetti.fi.

Avaus antoi ison viestin

Yksi ottelu ei ratkaise kautta, mutta avauskierros voi antaa äänen sävyn. Hullin osalta viesti oli selvä: joukkue ei aio tyytyä rooliin, jossa se vain odottaa putoamista ja ottaa vastaan iskuja. Ennakkokaavailuissa se saatettiin nähdä sarjan hännille, mutta Manchester Unitedia vastaan joukkue näytti nälkää, fyysisyyttä ja röyhkeyttä.

Unitedin kohdalla kysymykset alkoivat heti. Kuinka paljon joukkue on todella muuttunut? Riittääkö hyökkäyspään laatu peittämään puolustuksen epävarmuudet? Ja ennen kaikkea: pystyykö ryhmä reagoimaan vastoinkäymisiin ilman, että peli muuttuu kiireiseksi ja repaleiseksi?

Kauden alku on armoton juuri siksi, että jokaisesta hetkestä tehdään helposti suuri johtopäätös. Hullin johto-osuma ei yksinään tee Unitedista kriisiseuraa, mutta se tarjoaa kriitikoille tuoreen tarttumapinnan. Kun suurseura horjahtaa heti ensimmäisessä näytöksessä, otsikot kirjoittavat melkein itse itsensä.

Ottelun tapahtumista jäi erityisesti mieleen muutama asia:

Hull uskalsi prässätä ja hyökätä, vaikka vastassa oli Manchester United.
Oli McBurnie aiheutti jatkuvaa harmia Unitedin toppareille.
Semi Ajayin avausmaali räjäytti MKM Stadiumin tunnelman.
United loi paikkoja, mutta viimeistely ja rauhallisuus puuttuivat.
Vieraiden puolustus näytti haavoittuvalta heti kauden alkumetreillä.

Valioliigassa tarinat kääntyvät nopeasti. Tänään sankari voi olla huomenna syntipukki, ja yhden kierroksen jälkeen kukaan ei vielä nosta pokaalia tai pakkaa laukkujaan sarjaporrasta alemmas. Silti tällaiset illat jäävät mieleen. Hull sai unelma-alun, United sai kylmän muistutuksen ja Valioliiga sai juuri sellaista draamaa, jonka vuoksi sitä katsotaan ympäri maailmaa.