Kausi kääntyi päälaelleen
Malaga FC eli kauden, josta olisi helppo tehdä urheiluelokuva. Joukkue oli syksyllä niin syvällä, että moni puhui jo putoamiskamppailusta eikä nousuhaaveista. Valmentajavaihdos näytti aluksi hätäliikkeeltä, mutta siitä tuli lopulta koko tarinan ratkaiseva käänne.
Seuran virallinen nimi on Málaga CF, mutta monelle suomalaiselle seura kulkee yksinkertaisesti nimellä Malaga FC. Tarina pysyy samana nimestä riippumatta. Andalusialaisseura nousi takaisin Espanjan pääsarjaan tavalla, joka tuntuu vieläkin hieman epätodelliselta.
Kauden alku ei luvannut juhlia. Joukkue horjui Segunda Divisiónin alemmassa päässä, itseluottamus mureni ja katsomossa ihmeteltiin, mihin suuntaan koko projekti oli menossa. Noin 16 kierroksen kohdalla tunnelma oli kaikkea muuta kuin nousuhenkinen.
Sergio Pellicer sai lähteä, ja päätös päätti pitkän sekä tunteikkaan vaiheen seurassa. Hän oli ollut Malagan jälleenrakennuksen tärkeä hahmo, mutta tulokset eivät enää kantaneet. Jalkapallossa kiitollisuus jää usein tulostaulun varjoon, ja niin kävi nytkin.
unes sai vaikean työn
Juanfran Funes nostettiin päävalmentajaksi seuran omasta organisaatiosta. Hän tuli Atlético Malagueñon eli Malagan B-joukkueen puolelta, eikä valinta ollut suuri nimi ulkopuolelta. Se oli enemmänkin sisäinen veto, jossa seura luotti omaan taloonsa ja omaan akatemiaansa.
Funes ei saapunut valmiina sankarina. Hän tuli tilanteeseen, jossa seura tarvitsi ensin rauhaa, sitten pisteitä ja lopulta aivan uuden suunnan. Hän tunsi nuoret pelaajat, seuran arjen ja pukukopin hiljaiset sävyt, mutta ammattilaisfutiksen paine oli silti eri luokkaa.
Valinta näytti rohkealta, jopa oudolta. Moni olisi odottanut kokeneempaa nimeä, joka olisi tullut sammuttamaan paloa. Malaga valitsi kuitenkin miehen, joka oli kasvattanut pelaajia, ei vain pyörittänyt valmista ryhmää.
Tämä muutos muutti samalla koko joukkueen sisäisen hierarkian. Konkarit eivät enää olleet automaattisesti kaiken keskiössä. Kentälle alkoi ilmestyä pelaajia, jotka olivat aiemmin olleet enemmän lupauksia kuin vastuun kantajia.
Junnut ottivat tilan
Funesin suurin teko ei ollut yksittäinen taktiikkapiirros. Hän antoi omille nuorille luvan pelata kuin he todella kuuluisivat tälle tasolle. Se näkyi energiana, prässinä, nopeampana pallollisena rohkeutena ja ennen kaikkea uskona.
Malagan kausi alkoi saada uutta ilmettä, kun omat kasvatit nousivat näkyvämpään rooliin. Aiemmin moni katsoi sarjataulukkoa pelon kautta. Nyt joukkue alkoi katsoa pelejä mahdollisuuksina, joissa vastustaja oli kaadettavissa.
Tällaisissa tarinoissa on aina riski romantisoida liikaa. Nuori pelaaja ei muutu yhdessä yössä valmiiksi tähdeksi, eikä valmentaja ratkaise kaikkea yhdellä puheella. Silti juuri tässä kaudessa oli sitä urheilun harvinaista vetoa, jossa tunne ja tulos kulkevat samaan suuntaan.
Malaga ei noussut vain pelaamalla kivasti. Joukkue löysi keväällä rytmin, jossa se pystyi ottamaan pisteitä myös paineen alla. Se oli ratkaisevaa, koska nousukarsinnat eivät anna tilaa haaveilulle ilman kylmää kilpailukykyä.
La Rosaleda heräsi
La Rosaleda on aina ollut Malaga-tarinan sydän. Stadionin tunnelma ei ole pelkkä taustaääni, vaan osa seuran identiteettiä. Kun joukkue alkoi voittaa, yleisö alkoi uskoa, ja kun yleisö alkoi uskoa, joukkue sai lisää voimaa.
Kausi kulki lopulta kohti nousukarsintoja. Malaga päätti runkosarjan neljäntenä, mikä oli syksyn synkkyyden jälkeen valtava muutos. Joukkue ei enää yrittänyt vain selviytyä, vaan se pelasi pääsystä takaisin Espanjan kirkkaimpiin valoihin.
Välierissä vastaan tuli Las Palmas. Malaga haki ensin vierasvoiton ja pelasi sitten kotona 1–1-tasapelin. Se riitti finaaliin, ja samalla tunne La Rosaledalla kasvoi jo sellaiseksi, että kaupungissa alettiin puhua kohtalosta.
Finaalissa vastassa oli Almería, joka oli sarjataulukon perusteella vahva ja vaarallinen. Ensimmäinen osa päättyi Malagan kotona 0–0, ja asetelma oli raaka. Kaikki ratkeaisi vieraskentällä, jossa pienikin virhe voisi maksaa koko kauden.
Almería kaatui lopussa
Toinen osa Almeríaa vastaan oli juuri sellainen ottelu, jossa nousutarinat joko syntyvät tai hajoavat. Malaga tarvitsi rohkeutta, mutta se ei saanut menettää malttia. Joukkue löysi molemmat, vaikka tilanne oli kaikkea muuta kuin mukava.
Ratkaisevassa ottelussa Chupe ja David Larrubia tekivät maalit, jotka veivät Malagan 2–1-voittoon. Se tulos palautti seuran Espanjan pääsarjaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Samalla koko kauden synkkä alku muuttui vain ensimmäiseksi näytökseksi pitkässä draamassa.
Nousu ei tullut sattumalta, vaikka tarina kuulostaa satumaiselta. Se vaati valmentajavaihdoksen, rohkeita pelaajapäätöksiä, nuorten esiinmarssia ja vanhan seuran kannattajakulttuurin heräämistä. Kauden jälkimmäinen puolisko teki Malagasta paljon enemmän kuin vain nousijan.
Funesin kommentit nousun jälkeen kertoivat hyvin tunnelmasta. Hän puhui joukkueen yhteisestä työnnöstä ja nuorista pelaajista, jotka tekivät kannattajat onnellisiksi. Se oli hyvin malagalainen tapa tiivistää koko kevät.
Tästä puhutaan pitkään
Malagan nousu tuntuu erityiseltä, koska se ei ollut suoraviivainen menestystarina. Se alkoi paniikista, epäilystä ja valmentajan potkuista. Se päättyi juhlakulkueeseen, pääsarjapaikkaan ja siihen tunteeseen, että seura sai takaisin osan kadonneesta identiteetistään.
Tässä tarinassa on paljon sellaista, mikä tekee jalkapallosta edelleen koukuttavaa. Budjetit, analytiikka ja markkina-arvot merkitsevät paljon, mutta joskus kauden käänne tulee ihmisistä, jotka tuntevat seuran sisältä. Funes oli juuri sellainen valinta.
Malaga ei nouse La Ligaan valmiina jättiläisenä. Se nousee joukkueena, joka on opetellut uudelleen kärsimään, voittamaan ja luottamaan omiin pelaajiinsa. Se voi olla ensi kauden kannalta jopa arvokkaampaa kuin nopea ostoslista.
Seuran pitää silti vahvistua. La Liga ei anna armoa, ja nousijaseuran hurmos haihtuu nopeasti, jos pisteitä ei ala tulla. Malaga tarvitsee malttia, mutta sen ei tarvitse hävetä omaa tarinaansa hetkeäkään.
Miksi kausi oli poikkeuksellinen
Malagan kaudessa oli monta kohtaa, jotka nostivat sen tavallisen nousutarinan yläpuolelle. Se oli urheilullisesti kova suoritus, mutta myös seuran sisäinen korjausliike. Harva nousija voi sanoa kulkeneensa näin pitkän matkan yhden kauden sisällä.
- Malaga oli syksyllä putoamisvaarassa, mutta päätti kauden nousukarsintojen voittajana.
- Sergio Pellicerin lähtö päätti tärkeän ajanjakson, mutta avasi samalla uuden suunnan.
- Juanfran Funes nousi B-joukkueesta päävalmentajaksi ja sai nopeasti otteen ryhmästä.
- Seuran omat nuoret pelaajat saivat vastuuta ratkaisevalla hetkellä.
- Nousu varmistui vieraskentällä Almeríaa vastaan 2–1-voitolla.
- Malaga palaa pääsarjaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
Tämä kaikki teki kaudesta melkein liian käsikirjoitetun. Juuri siksi Disney-vertaus tuntuu osuvalta, vaikka todellisuus oli paljon karheampi kuin mikään siisti elokuvajuoni. Malaga ei saanut onnellista loppua lahjaksi, vaan se repi sen irti kentältä.
Paluu isoihin valoihin
La Liga saa takaisin seuran, jonka tarinassa on paljon historiaa ja tunnetta. Malaga on pelannut aiemmin Euroopan kentillä, mutta viime vuodet ovat olleet enemmän selviytymistä kuin loistoa. Nyt suunta kääntyi jälleen ylöspäin.
Kannattajille nousu merkitsee enemmän kuin sarjapaikkaa. Se on palkinto vuosista, jolloin seura on elänyt epävarmuuden, taloushuolien ja urheilullisen ailahtelevuuden keskellä. Siksi juhlat kaupungissa eivät olleet vain voitonjuhlat, vaan myös helpotuksen purkaus.
Funesille kausi oli valtava näyttö. Hän ei tullut pelastajaksi mainosjulisteessa, vaan työn kautta. Lopulta hänestä tuli mies, jonka nimi jää väistämättä tähän nousuun.
Malaga FC kausi muistuttaa siitä, että futiksessa mahdoton ei aina ole mahdotonta. Joskus putoamisviivan alta noustaan pääsarjaan, ja joskus B-joukkueen valmentajasta tulee koko kaupungin sankari. Olipahan kausi, todellakin.
