Suomi kohtasi lauantaina vahvan Hollannin MM-karsintaottelussa Olympiastadionilla, ja erinomaisesti alkuviikosta harjoiteltu vastaiskukuviopaletti ei kantanut toivottua hedelmää. Hollannin hyökkäysketju, erityisesti Cody Gakpon vasemman laidan nousut ja keskitykset, aiheuttivat Suomi-puolustukselle suuria vaikeuksia. Päävalmentaja Jacob Friis kertoi Ylen haastattelussa, että “pyrimme jo viime viikolla harjoituksissa aloittamaan niiden torjumisen. Tiesimme, että Gakpo on niiden luomisessa niin hyvä”. Käytännössä harjoittelusta huolimatta Suomi sortui useaan samankaltaiseen tilanteeseen, joissa miesvartiointi boksissa ei riittänyt estämään hollantilaisten kahteen maaliin johtaneita keskityksiä.
Ottelun kulku heijasteli selkeää tasoeroa, kun Suomi sinnitteli, mutta ei onnistunut rakentamaan riittäviä vastahyökkäyksiä ensimmäisellä jaksolla. Hollanti oli ratkaiseva ottelun 23. minuutilla, kun Denzel Dumfries viimeisteli toisen osuman Gakpon pallosta. Suomi pääsi esittelemään ainakin lyhyitä syöttöketjuja prässin alta, mutta kokonaisuutena kenttäviivan taakse eteneminen jäi satunnaiseksi. Epäonnistuneet puolustusasetelmat korostivat selkeää eroavaisuutta jalkapallon huipputason ja Huuhkajat-tason välillä.
Hyvää asennetta – ei jääty ongelman taakse
Ottelun jälkeen kapteeni ja maalivahti Lukas Hradecky sekä Oliver Antman korostivat positiivista asennetta ja rohkeaa peliin lähtemistä. Hradecky arvioi, että “uskallettiin pelata. Ei ruvettu piiloutumaan”. Hradecky tarkensi, että vaikka vastustaja oli maailmanluokan tasoa, pelaajat osoittivat valmiutta haastaa eikä laukaisuissa ollut selkeää pelko- tai passiivisuushenkeä. Antman puolestaan arvioi, että Suomi ei suinkaan antanut periksi vaan jätti hyviä merkkejä hyökkäyspelaamisessa, vaikka viimeistelyt jäivät puuttumaan.
Molemmat nostivat esille, että vaikka tulos oli odotettu, pelillinen panostus kantoi hetkittäin näkyvää hyötyä. Antman totesi suoraan: “Ei tämä ollut ollenkaan huono. Viimeiset suoritukset kuntoon ja pallo maaliin”. Nämä kommentit kertovat suomalaisten pystyvän osoittamaan itseluottamusta ja rakentavuutta tilanteessa, jossa vastassa on selkeästi parempi joukkue. Tämä henki on tärkeää, kun sarja jatkuu tiistaina tiiviin aikataulun mukaisesti Puolan-vastustajaa vastaan.
Avausvirhe katkaisi juonen heti
Ottelun avausmaali syntyi Suomelle katkeroidulla hetkellä, kun Kaan Kairinen menetti pallon Memphis Depaylle puskullaan, minkä seurauksena Depay sijoitti pallon verkkoon. Päävalmentaja Friis kommentoi Kairisen huolimattomuuden kiinnostuneesti ja totesi ytimekkäästi:
– Jos haluamme pisteitä näin kovaa maata vastaan, meidän ei tarvitsisi auttaa heitä tuolla tavalla”
Molemmat osapuolet – valmentaja ja pelaaja – pitivät virhettä turhana, mutta eivät epämääräisesti syyllistänytkään:
– Ei se ollut tahallista ja se on osa jalkapalloa.
Systeemiemme aikana suunniteltu torjuntamalli joutui koetukselle heti pelin alussa ja se heikentyi, koska johtoasema asetti Hollannin peliin varmuutta. Tämän kaltaiset pikkuvirheet korostuvat kansainvälisessä pelissä, jossa vastustaja vaatii maksimikonsentraation. Ottelun kulku muuttui lopulta lopullisesti 1–0-maalin myötä eikä Suomi saanut asetelmasta enää nousupeliä käyntiin.
Hollannin taktinen ylivoima näkyi toisella jaksolla
Pelin toinen jakso alkoi, kun Hollanti tuntui aloittaneen säästöliekillä tuloksen varmistamiseksi. Joukkue rauhoitti peliä ja antoi Suomelle pieniä tilaisuuksia kehittää lyhyitä hyökkäysvaiheita. Oliver Antman ampui laukauksia, mutta todelliset vaaralliset tilanteet jäivät muutamiin tilaisuuksiin pelin vastapainoksi.
Hollannille kannustavaa oli, että joukkue onnistui hidastamaan peliä, mutta piti silti kiinni kontrollista. Päävalmentaja Ronald Koeman ylisti Suomen Oliver Antmania, joka aiheutti vaikeuksia oranssipaidan puolustukselle:
– Olimme hiukan yllättyneitä, ettei hän pelannut oikealla laidalla vaan vasemmalla […] hän loi yksin neljästä viiteen maalipaikkaa.
Puolustuksen syvyydessä löytyi aukkoja
Useissa ottelun kriittisissä tilanteissa Suomi valui puolustuksessa liian syvälle, muodostaen 5‑4‑1-linjan, joka esti pallonriistoja korkealta kenttäalueelt. Apu-lehti katsojankin näkökulmasta näki tämän heikkoutena:
– Puolustuslinjan malli esti tehokkaan prässin ja vastaiskujen käynnistämisen.
Tämän takia tilanteet muuttuivat helposti lineaarisiksi ja Suomi hyväksyi vahvan vastustajan rytmin. Vain satunnaiset keskialueen riistot avasivat mahdollisuuden hyökkäyspelille, mutta linjojen syvyys teki vastustajan prässin purkamisen vaikeaksi ja Suomen nousu kentällä hitaaksi.
Friisin ottelupaketti vakaana mutta konservatiivisena
Jacob Friis asetti ennakkoon joukkueelle selkeät tavoitteet: hyväksyä alussa vaikea jakso, puolustaa tiivisti ja hakea itse tilaisuuksia. Tämä poikkesi aikaisemmista ottelupelleistä, joissa Suomi pyrki aktiivisempaan pallonhallintaan . Apu-lehden analyysi jopa kritisoi lähtökohtaa, että Suomi pelasi “tappioiden minimoimiseksi” eikä todellista haastetta vastaan maailmanluokan harjoitettua taktiikkaa.
Friisin valinnat olivat tietoisia, ja ne mahdollistivat rakenteen säilyttämisen. Tästä huolimatta linjojen matala asemoituminen aiheutti kriittisiä aukkoja. Kysymys kuuluukin, kehtaisiko Suomi yrittää samoja ratkaisuja uudestaan kovempaa tai heikompaakaan vastustajaa vastaan.
Tiistaina vastassa puolalaiset
Seuraava MM-karsintaottelu nähdään tiistaina, kun Suomi kohtaa Puolan vieraskentällä. Ylen urheiluanalyysin mukaan tiistaina on realistisempaa hakea tulosta, sillä Puola ei ole Hollannin kaltaisessa maailmanluokan mittakaavassa. Antman korosti heti ottelun jälkeen, että “Tiistaina edessä pakkovoitto”.
Tässä kohtaa joukkueella on mahdollisuus osoittaa oppineensa virheistään Hollannissa – erityisesti miehistön järjestymisestä boksissa ja puolustusrytmin ylläpitämisessä ilman dominoivaa vastustajaa. Strateginen tavoite lienee saman aikainen itsevarmuuden hakeminen alta ja prässin purkaminen.
Opit kantavat eteenpäin
Ottelu Hollantia vastaan tarjosi suomalaisten näkökulmasta opettavaisen paketin. Huuhkajien on jatkossa löydettävä tasapaino harjoitellun torjuntakuvion, aktiivisen pelaamisen ja riskienoton välillä. Valmentajan linjaukset, pelaajien asenne ja yksilösuoritukset – erityisesti Antmanin vire – ovat hyviä lähtökohtia sarjan jatkolle.
Jos Suomi onnistuu vähentämään peruutuspelaamista ja hyödyntämään riistoprosessia lyhyillä, laadukkailla verkkokombinaatioilla, joukkueella on aito mahdollisuus yllättää Puola. Se vaatii kuitenkin julkeutta ja taktista uskallusta – ei vain muodostelmien hallintaa, vaan myös kykyä antaa pelin elää.
