Englannin katkerasta MM-välierätappiosta Argentiinalle ei ehditty kunnolla edes hengähtää, kun brittifutiksen ikiaikainen kriitikkokone käynnistyi täydellä teholla. Entinen huippupelaaja ja nykyinen sanavalmis asiantuntija Graeme Souness iski pöytään arvionsa, joka ei jättänyt Declan Ricelle ja Elliot Andersonille juuri suojaa.
Englanti lähti Pohjois-Amerikan MM-turnaukseen jälleen kerran valtavin odotuksin. Thomas Tuchelin ryhmä taisteli tiensä neljän parhaan joukkoon, mutta keskiviikon välierä Argentiinaa vastaan päättyi sydäntä särkevään pettymykseen. Kun unelma maailmanmestaruudesta mureni, huomio kääntyi nopeasti siihen, miksi Englanti ei kyennyt ottamaan sitä viimeistä askelta.
Ja kuten niin usein saarivaltakunnan jalkapallokeskustelussa, syyllisiä alettiin etsiä keskikentältä.
Souness ei kierrellyt eikä kaarrellut. Hänen mukaansa Englannin keskikentän avainkaksikko Rice ja Anderson ei yksinkertaisesti tarjoa tarpeeksi pallollista laatua kaikkein kovimmalla tasolla. Kommentit ovat herättäneet rajun keskustelun, sillä Rice on ollut jo vuosia yksi Englannin maajoukkueen kasvoista ja Anderson puolestaan uuden sukupolven kiinnostavimpia nimiä.
Souness latasi suoraan
Graeme Souness tunnetaan siitä, ettei hän säästele sanojaan. Skotlantilaislegenda on rakentanut asiantuntijaurallaan maineen miehenä, joka sanoo ääneen sen, mitä moni muu vain pyörittelee kahvikupin ääressä. Tällä kertaa kohteeksi päätyivät kaksi pelaajaa, jotka aloittivat Englannin jokaisen ottelun Tuchelin alaisuudessa MM-turnauksen aikana.
Sounessin viesti oli tyly: hänen silmissään Rice ja Anderson kierrättävät palloa, mutta eivät satuta vastustajaa. Juuri tämä ilmaisu jäi elämään brittimediassa. Se on samalla vanhan koulukunnan keskikenttäpelaajan analyysi ja piikki nykypäivän tilasto- ja turvallisuuspainotteiseen peliin.
Sounessin mukaan Andersonilla on vielä aikaa kehittyä, sillä hän on vasta 22-vuotias. Manchester Cityn ennätyshankintana otsikoihin noussut keskikenttäpelaaja saa siis ainakin iän puolesta jonkinlaisen armon. Ricen kohdalla ääni oli huomattavasti kylmempi. Souness arvioi, että 27-vuotias Arsenal-tähti on nyt käytännössä niin hyvä kuin hänestä tulee.
Se on kova väite pelaajasta, jota on Englannissa hehkutettu maailmanluokan keskikenttäpelaajana. Rice on ollut maajoukkueessa luotettava työmyyrä, joka pelaa valtavalla intensiteetillä, voittaa kaksinkamppailuja ja pitää joukkueen rakenteen kasassa. Souness ei kiistänyt näitä vahvuuksia, mutta hänen mukaansa juuri pallollinen luovuus erottaa Ricen todellisista eliittipelaajista.
Rodri nousi vertailukohdaksi
Souness nosti vertailuun Espanjan Rodrin, jota hän piti lähes vastakohtana Englannin kaksikolle. Espanjan keskikentän mestari on ollut viime vuosina yksi maailman arvostetuimmista pelaajista, eikä syyttä. Rodri rytmittää peliä, ohjaa tempoa ja ennen kaikkea syöttää eteenpäin silloin, kun joukkue tarvitsee rohkeutta.
Sounessin mukaan Rodri pystyy viemään peliä eteenpäin valinnoillaan ilman turhaa pallon kuljettamista. Hän ei pakene vastuuta sivuttaissyöttöihin, vaan löytää hetkiä, joissa vastustajan muoto voidaan rikkoa yhdellä oikea-aikaisella ratkaisulla. Juuri tällaista laatua Souness väittää kaipaavansa Englannilta.
Vertailu on brutaali, koska Rodri on viime vuosien aikana kohonnut mittapuuksi lähes kaikille keskikenttäpelaajille. Harva näyttää hänen rinnallaan täydelliseltä. Silti Sounessin pointti osuu Englannin kannalta kipeään kohtaan: joukkueella on ollut valtavasti fyysisyyttä, kurinalaisuutta ja energiaa, mutta kaikkein kovimmissa otteluissa se on usein kaivannut pelaajaa, joka murtaa vastustajan rohkealla ratkaisulla.
Englannin fanit ovat kuulleet tämän tarinan ennenkin. Sukupolvet vaihtuvat, valmentajat vaihtuvat ja paidan kauluksen sävy muuttuu, mutta lopputulos tuntuu liian usein samalta. Kun paine kasvaa, pallosta tulee kuuma ja ratkaisut varovaisia.
Rice sai myös kehuja
Vaikka Sounessin kritiikki kuulosti ensikuulemalta täystyrmäykseltä, hän ei maalannut Ricea kokonaan nurkkaan. Päinvastoin, hän kehui Arsenalin tähden asennetta, urheilullisuutta ja sitoutumista. Sounessin mukaan Ricessä ei ole mitään moitittavaa taistelutahdon tai työnteon suhteen.
Tämä on tärkeä tarkennus. Rice ei ole pelaaja, joka piiloutuu vaikeilla hetkillä. Hän tekee työnsä viimeiseen minuuttiin asti, juoksee valtavia määriä ja kantaa vastuuta myös silloin, kun kroppa ei ole parhaassa kunnossa. Lähdeaineiston mukaan Rice pelasi turnauksen aikana sairastelusta, takareisivaivasta ja selkäkivuista huolimatta. Miamissa iskenyt vatsatauti ei sekään estänyt häntä taistelemasta paikastaan välierän avauksessa.
Tuchelin näkökulmasta tällainen pelaaja on tietenkin kullanarvoinen. Valmentajat rakastavat keskikenttäpelaajia, jotka noudattavat ohjeita, suojaavat puolustuslinjaa ja eivät horju paineessa. Mutta Sounessin kysymys kuuluu, riittääkö se Englannille, jos tavoitteena on maailmanmestaruus.
Hän jopa vihjasi, että Rice voisi olla ominaisuuksiltaan enemmän toppari kuin keskikentän pelintekijä. Se on provosoiva huomio, mutta ei täysin tuulesta temmattu. Rice on vahva, kurinalainen ja lukee peliä hyvin. Pallon kanssa hän saattaa kuitenkin Sounessin silmissä ottaa liian monta kosketusta ennen ratkaisua.
Souness kritisoi erityisesti sitä, että Ricen pallonkuljetuksia kehutaan, vaikka keskikentän keskustassa nopea hahmottaminen ja syöttäminen olisi hänen mukaansa tärkeämpää. Jos pelaaja kuljettaa 20 metriä, kohtaa vastustajan ja päätyy lopulta syöttämään sivulle, ei joukkue välttämättä voita tilanteesta mitään.
Andersonin näytönpaikka jäi vajaaksi
Elliot Andersonin kohdalla keskustelu on hieman erilainen. Hän on nuorempi, uransa nousuvaiheessa ja vasta rakentamassa asemaansa huipputasolla. Manchester Cityn kaltaisessa ympäristössä hän saa varmasti mahdollisuuden kasvaa pelaajana, mutta samalla vaatimustaso on armoton.
MM-turnauksessa Anderson sai Tuchelilta valtavan luottamuksen. Jokaisen ottelun avauspaikka kertoo, että valmennusjohto näki hänessä tasapainottavan ja tärkeän palasen. Hän ei ollut mukana vain oppimatkalla, vaan kantoi vastuuta tosipeleissä.
Sounessin arvio kuitenkin viittaa siihen, että Anderson ei vielä erotu tarpeeksi ratkaisevaksi pelaajaksi. Hänen syöttövalintansa ja pelin rytmittämisensä eivät asiantuntijan mukaan aiheuta vastustajalle riittävästi ongelmia. Hän pitää pallon liikkeessä, mutta kysymys kuuluu, viekö hän peliä todella kohti maalia.
Tämä on nuorelle pelaajalle sekä isku että mahdollisuus. Keskikentällä kehittyminen vie aikaa, ja monen huippupelaajan uralla juuri 22–25 vuoden ikä on ollut vaihe, jossa pelin ymmärtäminen nousee uudelle tasolle. Andersonin kohdalla Sounessin sanat voivat muuttua polttoaineeksi, jos pelaaja pystyy vastaamaan niihin kentällä.
Englannin tulevaisuuden kannalta tämä on iso kysymys. Jude Bellingham, Phil Foden, Rice, Anderson ja muut tähdet muodostavat nimilistana huiman kokonaisuuden. Mutta nimet eivät voita mestaruuksia, jos roolit, rohkeus ja pallollinen laatu eivät kohtaa ratkaisuhetkillä.
Englannin ikuinen kipupiste
Englanti on ollut jo pitkään jalkapallomaailman suurimpia draamanäyttämöitä. Joukkueella on pelaajamateriaalia, rahaa, mediahuomiota ja valtava kannattajakunta. Silti pokaalit ovat jääneet haaveeksi. Jokainen arvoturnaus alkaa toivolla ja päättyy analyysiin siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Tällä kertaa katse kääntyy Tuchelin keskikenttärakenteeseen. Oliko Rice–Anderson-kaksikko liian varovainen? Tarvitsiko Englanti enemmän luovuutta? Jäikö Bellingham liian yksin kantamaan hyökkäävää vastuuta? Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia vielä pitkään.
On myös mahdollista, että Sounessin kritiikki on osin liian ankaraa. Englanti eteni kuitenkin MM-välieriin ja hävisi huippumaalle. Rice ja Anderson eivät olleet turisteja, vaan keskeisiä pelaajia joukkueessa, joka oli jälleen lähellä finaalipaikkaa. Futiksessa pienet marginaalit paisuvat tappion jälkeen helposti suuriksi totuuksiksi.
Toisaalta juuri tämä on huippu-urheilun julma puoli. Kun Englannin kaltainen joukkue jää taas ilman pokaalia, hyvätkään suoritukset eivät riitä suojakilveksi. Keskikentän pitää kestää vertailu maailman parhaisiin. Sounessin mielestä Rice ja Anderson eivät sitä vertailua vielä kestäneet.
Lisää jalkapallouutisia ja puheenaiheita löydät Sporttinetin etusivulta: Sporttinetti.fi.
Mitä tästä seuraa?
Englannin maajoukkueen ympärillä keskustelu ei tule laantumaan nopeasti. Tuchel joutuu pohtimaan, millaisen keskikentän varaan hän rakentaa seuraavan projektinsa. Rice tuskin putoaa suunnitelmista, sillä hänen merkityksensä joukkueen tasapainolle on edelleen valtava. Andersonin asema taas riippuu siitä, miten hän ottaa seuraavat askeleet seurajoukkueessaan.
Sounessin puheissa on myös laajempi viesti modernille jalkapallolle. Pelin hallinta ei tarkoita vain pallon pitämistä. Turvallinen syöttöprosentti ei vielä tee keskikenttäpelaajasta maailmanluokan tekijää. Ratkaisevaa on se, milloin pelaaja uskaltaa avata tilan, ohittaa linjan ja pakottaa vastustajan reagoimaan.
Englannin kannalta polku eteenpäin näyttää selvältä, mutta ei helpolta:
- Tuchelin on löydettävä keskikentälle parempi tasapaino varmuuden ja riskin välille.
- Ricen on todistettava, että hän voi olla muutakin kuin erinomainen työmyyrä.
- Andersonin on kasvettava lupaavasta pelaajasta otteluita kääntäväksi voimaksi.
- Englannin tähtien on kestettävä vertailu Rodrin kaltaisiin maailman huippuihin.
Jos tämä ei onnistu, sama keskustelu käydään taas seuraavan pettymyksen jälkeen. Englannissa se tiedetään turhankin hyvin.
Lue myös
Milan ja Amorim kiinnostuneita Manchester Unitedin puolustajasta Noussair Mazraouista
Fabio Capello: Paolo Maldini on Italian jalkapallon uusi johtotähti, Mancinin virheet painavat yhä
Lähteet:
Daily Mail: Football News, Graeme Sounessin kommentit Englannin MM-välierätappion jälkeen, julkaistu 17.7.2026.
