Englannin MM-unelma mureni raskaalla tavalla Atlantassa, mutta Thomas Tuchelin asema ei ole romahtamassa samalla rytinällä. Saksalaisluotsin ratkaisut joutuivat heti suurennuslasin alle Argentiina-tappion jälkeen, mutta Englannin jalkapalloliitto FA pitää yhä kiinni miehestään.
Englanti oli jälleen lähellä. Niin lähellä, että kansakunta ehti jo varovasti hengittää sisään ja nähdä mielessään MM-finaalin kirkkaat valot. Sitten tuli tuttu käänne, se kaikkein karuin englantilainen urheilukohtalo: johto suli, hermot kiristyivät ja vanha vihollinen Argentiina pyyhälsi ohi.
Atlantan illassa nähty välierätappio on jättänyt Englannin jalkapallon jälleen kerran repimään hiuksiaan. Anthony Gordon vei Kolme leijonaa johtoon, ja hetken ajan näytti siltä, että Thomas Tuchelin ryhmä pystyy kontrolloimaan isoa ottelua juuri niin kuin huipputason joukkueen pitääkin. Lopulta kuva kääntyi päälaelleen. Argentiina iski kahdesti ottelun loppuhetkillä, ensin Enzo Fernandezin maalilla ja sitten Lautaro Martinezin lisäajan armottomalla osumalla.
Siinä kohtaa englantilaisfanien kasvoilta katosi väri. Pelaajat putosivat nurmelle. Tuchel seisoi teknisellä alueella ilmeellä, joka kertoi kaiken: nyt sattui ja syvältä.
Tuchel sai rajun ryöpytyksen
Tuchelin nimi nousi tappion jälkeen välittömästi otsikoihin. Ei siksi, että Englanti olisi ollut turnauksessa kehno alusta loppuun, vaan siksi, miten välierä karkasi käsistä. Kritiikin kärki osui erityisesti saksalaisvalmentajan vaihtoihin.
Englanti johti ottelua, mutta Tuchel reagoi tilanteeseen puolustavilla vaihdoilla. Paperilla ajatus oli selvä: suojellaan johtoasemaa, otetaan tilat pois Argentiinalta ja tapetaan pelin rytmi. Käytännössä lopputulos oli päinvastainen. Englanti menetti otteen, painui alemmas ja antoi Argentiinalle juuri sen, mitä Lionel Scalonin ryhmä osaa käyttää: aloitteen, tunteen ja uskon.
Argentiina tarttui lahjaan kuin nälkäinen peto. Fernandez toi hallitsevan suurmaan tasoihin, ja kun Martinez jysäytti voittomaalin lisäajalla, englantilainen jalkapallodraama sai taas yhden kivuliaan luvun lisää.
Tuchelin kritisoijat eivät säästelleet sanojaan. Osa kannattajista ja kommentaattoreista alkoi jo kysyä, voiko Englanti lähteä kotikisoihin – kahden vuoden päästä pelattaviin EM-kisoihin – valmentajan kanssa, jonka ratkaisut pettivät näin isolla hetkellä.
Kysymys on ymmärrettävä. Englannissa mikään ei ole koskaan vain yksi tappio. Se on kansallinen ruumiinavaus, talk show -aihe, pubikeskustelu, some-myrsky ja vuosikausien painolasti samassa paketissa.
FA ei paina paniikkinappia
Daily Mailin tietojen mukaan Englannin jalkapalloliitto ei kuitenkaan ole hylkäämässä Tuchelia. FA:n kerrotaan luottavan yhä entiseen Chelsean ja Bayern Münchenin päävalmentajaan, vaikka MM-välierän loppu oli kaikkea muuta kuin mairitteleva.
Tämä on merkittävä viesti. Englannin maajoukkueen päävalmentajan paikka on yksi jalkapallomaailman kuumimmista tuoleista. Siinä istuva henkilö saa kehuja vain hetkittäin ja kritiikkiä jatkuvasti. Nyt FA näyttää ainakin toistaiseksi ajattelevan, että isossa kuvassa Tuchel on edelleen oikea mies viemään projektia eteenpäin.
Tuchelilla on sopimus, joka kattaa seuraavat EM-kisat. Hän jatkoi pestiään helmikuussa, ja suunnitelma on ollut selvä: MM-kisat ovat iso etappi, mutta kotikisoihin rakennetaan vieläkin suurempaa tarinaa. Englannissa EM-turnaus omalla maaperällä olisi valtava mahdollisuus päättää pitkä pokaaliton tuska.
Välierätappio ei silti katoa mihinkään. Se jää Tuchelin papereihin paksulla punakynällä. Tapa, jolla Englanti menetti ottelun hallinnan, on sellainen asia, jota FA:n sisällä varmasti puretaan tarkasti. Julkinen luottamus ei tarkoita sitä, että kaikki olisi unohdettu. Se tarkoittaa vain sitä, ettei liitto halua nyt repiä koko projektia auki yhden karmivan illan jälkeen.
Tuchel ei kadu
Tuchel itse otti tappion jälkeen vastuun. Hän ei yrittänyt piiloutua pelaajien taakse eikä selitellä liikaa. Samalla hän sanoi suoraan, ettei kadu ratkaisujaan.
Se on hyvin tuchelmainen vastaus. Saksalainen on valmentaja, joka seisoo suunnitelmansa takana silloinkin, kun se ei tuota haluttua lopputulosta. Hän voi analysoida, säätää ja muuttaa, mutta julkinen katuminen ei ole hänen tyylinsä.
Tuchel myös alleviivasi haluaan jatkaa Englannin peräsimessä. Hän muistutti, että turnauksessa on vielä jäljellä pronssiottelu Ranskaa vastaan, ja sen jälkeen katse siirtyy kohti kotona pelattavia EM-kisoja. Viesti oli selkeä: hän ei ole pakkaamassa laukkujaan.
Tämä asenne voi jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät siinä johtajuutta ja kylmäpäisyyttä. Toiset pitävät sitä jääräpäisyytenä. Englannin kaltaisessa jalkapallomaassa molemmat leirit saavat varmasti äänensä kuuluviin.
Sporttinetin jalkapallouutisia ja turnausseurantaa löydät jatkossakin osoitteesta https://sporttinetti.fi/.
Katse kääntyy pronssiotteluun
Englannin pitää vielä pelata Ranskaa vastaan kolmannesta sijasta. Se on ottelu, joka tuntuu varmasti laihalta lohdulta. Pelaajille ja valmennukselle se on silti testi. Ranskan kohtaaminen välieräpettymyksen jälkeen kertoo paljon joukkueen henkisestä tilasta.
Pronssiottelut ovat usein outoja tapahtumia. Toinen joukkue saattaa olla henkisesti jo kotimatkalla, toinen taas haluaa päättää turnauksen edes jonkinlaiseen onnistumiseen. Englannin kohdalla panos on erityinen. Joukkue ei pelaa vain pronssista, vaan myös siitä, millainen tunnelma sen ympärille jää ennen seuraavaa suurta projektia.
Jos Englanti kaataa Ranskan vakuuttavasti, Tuchel saa hengähdystauon. Se ei poista Argentiina-tappion kipua, mutta se antaa mahdollisuuden päättää kisat ryhdikkäästi. Jos taas Ranska marssii yli ja Englanti näyttää murtuneelta, paine kasvaa uudelleen – vaikka FA kuinka vakuuttaisi luottamustaan.
FA:n toimitusjohtaja Mark Bullingham kuvaili tappiota sydäntäsärkeväksi. Hän kiitti pelaajia, Tuchelia, valmennusta, taustaryhmää ja kannattajia. Erityisen huomionarvoista oli kuitenkin se, ettei hän lähtenyt julkisesti avaamaan Tuchelin sopimustilannetta. Hiljaisuus ei tässä tapauksessa tarkoita välttämättä epäluottamusta, mutta se kertoo herkästä hetkestä.
Englannin vanha haava aukesi
Englannin maajoukkue elää jatkuvasti menneisyytensä kanssa. Vuoden 1966 maailmanmestaruus on edelleen kansallinen monumentti, mutta samalla myös painolasti. Jokainen sukupolvi on yrittänyt tuoda pokaalin kotiin, ja jokainen epäonnistuminen on paisunut suureksi kertomukseksi.
Tuchelin joukkueessa on valtavasti laatua. Hyökkäyspäässä on nopeutta, keskikentällä luovuutta ja puolustuksessa kokemusta. Siksi tappio Argentiinalle sattuu niin paljon. Kyse ei ollut siitä, että Englanti olisi ollut täysin alakynnessä. Päinvastoin. Se oli asemassa, josta isot joukkueet yleensä raapivat voiton mukaansa.
Nyt Englanti joutuu kysymään taas samoja kysymyksiä. Miten johtoasema hallitaan? Miksi passiivisuus hiipii peliin ratkaisevilla hetkillä? Kuka kantaa vastuun, kun stadionin paine alkaa tuntua jaloissa?
Tuchel ei ole ensimmäinen Englannin valmentaja, joka kohtaa nämä kysymykset. Hän ei välttämättä jää viimeiseksi. Mutta juuri nyt hän on se mies, jonka pitää löytää vastaukset.
Kotikisoihin valtava lataus
Seuraavat EM-kisat tarjoavat Englannille melkein elokuvamaisen mahdollisuuden. Kotiturnaus, kokenut pelaajarunko ja yleisön valtava tuki voivat muodostaa yhdistelmän, jota yksikään vastustaja ei halua kohdata. Samalla odotukset nousevat pilviin.
Tuchelille tilanne on sekä herkullinen että vaarallinen. Jos hän saa joukkueen pelaamaan rohkeasti ja tehokkaasti, hän voi nousta Englannin jalkapallohistorian suureksi nimeksi. Jos taas kotikisat päättyvät uuteen sydänsuruun, hänen aikakautensa muistetaan todennäköisesti juuri näistä hetkistä: johdosta, vaihdoista ja loppuhetkien romahduksesta.
Englannin lähikuukausien ohjelma ei ole vain pelien pelaamista. Se on myös ilmapiirin rakentamista. Pelaajat pitää saada uskomaan, että MM-välierän haamu voidaan kääntää voimavaraksi. Kannattajat pitää voittaa takaisin. Mediaa pitää kestää. Ja ennen kaikkea Tuchelin pitää näyttää, että hän oppi Atlantasta jotain.
Tällä hetkellä asetelma näyttää tältä:
- FA luottaa yhä Thomas Tucheliin ja näkee hänen jatkavan kohti EM-kisoja.
- Argentiina-tappion loppuhetket aiheuttivat rajua kritiikkiä etenkin vaihtojen takia.
- Tuchel on ilmoittanut haluavansa jatkaa tehtävässä eikä ole katunut ratkaisujaan julkisesti.
- Ranska-ottelu antaa Englannille vielä mahdollisuuden päättää MM-turnaus kunnialla.
- Kotikisoista on tulossa Tuchelille todellinen kohtalon turnaus.
Englannin MM-pettymys kytkeytyy myös laajempaan turnauskuvaan. Yhdysvalloissa pelatut kisat ovat keränneet valtavasti huomiota, ja laji on saanut uutta nostetta Atlantin toisella puolella. Aiheesta lisää Sporttinetin jutussa Yhdysvallat ihastuu jalkapallon MM-kisoihin.
Eurooppalaisen jalkapallon isompi murros näkyy samaan aikaan monella suunnalla. Pelaajamarkkinoilla odotetaan MM-kisojen jälkeisiä ratkaisuja, kuten Adrien Rabiotin tulevaisuuden ympärillä. Myös maajoukkueiden sukupolvenvaihdokset puhuttavat, mistä kertoo esimerkiksi Belgian kultakauden päättymistä käsittelevä juttu.
Lähteet
Daily Mail: Football News, Mike Keegan, 16.7.2026.
