Englannin MM-kisahuuma on rakentunut pitkälti Harry Kanen ja Jude Bellinghamin ympärille, mutta Argentiinassa katseet ovat kääntyneet nyt yllättävään kaksikkoon. Keskiviikon välierässä Atlanta saa todistaa todellista jättiläisten taistelua, jossa maailmanmestarit yrittävät pysäyttää Englannin keskikentän konehuoneen ennen kuin se ehtii käynnistyä.
Jalkapallon MM-kisojen toinen välierä tarjoaa keskiviikkoiltana asetelman, joka saa lajin romantikot hieraisemaan silmiään. Englanti vastaan Argentiina. Kaksi jättimaata, historiaa, tunnetta, katkeria muistoja ja valtava panos. Voittaja etenee sunnuntain finaaliin, jossa vastaan asettuu Espanja.
Englannin turnaus on ollut tähän asti ennen kaikkea kahden supertähden näytös. Harry Kane ja Jude Bellingham ovat kannatelleet joukkuetta maaleillaan, ratkaisuillaan ja johtajuudellaan. Kaksikko on tehnyt Englannin 13 maalista peräti 12, mikä kertoo kaiken olennaisen heidän merkityksestään Thomas Tuchelin ryhmälle.
Bellingham nousi jälleen sankariksi puolivälierässä Norjaa vastaan. Englanti eteni jatkoajan jälkeen 2–1-voittoon, ja Real Madridin keskikenttäkuningas iski molemmat maalit. Kane on puolestaan ollut tuttuun tapaansa kylmäverinen viimeistelijä, joka ei tarvitse monta paikkaa tehdäkseen tuhoa.
Mutta Argentiinan lehdistössä ei tuijoteta pelkästään näitä kahta nimeä. Siellä on katsottu Englannin peliä syvemmälle. Huomio on kiinnittynyt kahteen pelaajaan, jotka eivät välttämättä kerää suurimpia otsikoita, mutta joiden vaikutus Englannin pelaamiseen voi olla ratkaiseva.
Katse keskikentälle
Argentiinalaismedia Clarin on nostanut esiin Declan Ricen ja Elliot Andersonin pelaajina, joiden pysäyttäminen voi olla maailmanmestareille elintärkeää. Ajatus on yksinkertainen, mutta karu: jos Rice ja Anderson saavat rauhassa rytmittää peliä, Englannista tulee huomattavasti vaarallisempi joukkue.
Rice on noussut viime vuosina yhdeksi Englannin maajoukkueen tärkeimmistä pelaajista. Arsenal-tähti ei ole aina se, joka komeilee maalikoosteissa, mutta hänen työnsä näkyy siinä, miten joukkue pysyy kasassa. Hän suojaa toppareita, paikkaa laitapuolustajien nousuja ja tuo pallolliseen peliin rauhaa.
Clarin kuvaili Ricea tasapainon tuojaksi. Se on osuva määritelmä. Englannin hyökkäysvoima tarvitsee alleen vakaan rakenteen, ja Rice tarjoaa juuri sitä. Hän on pelaaja, joka ehtii moneen paikkaan, lukee vaaroja aikaisin ja antaa muille luvan ottaa riskejä.
Andersonin kohdalla tarina on hieman erilainen. Manchester Cityn kesähankinta ei ole vielä aivan samanlainen globaali nimi kuin Kane, Bellingham tai Rice, mutta hänen roolinsa Englannin keskikentällä on kasvanut merkittäväksi. Hän liikkuu jatkuvasti pelattavaksi, ottaa pallon vastaan, kääntyy ja tarjoaa uuden syöttösuunnan.
Juuri tällaiset pelaajat ovat usein kaikkein ärsyttävimpiä vastustajalle. He eivät välttämättä räjäytä ottelua yhdellä taikatemppumaisella suorituksella, mutta he pitävät koneen käynnissä. Kun vastustaja yrittää prässätä, Anderson löytää tyhjän tilan. Kun peli näyttää pysähtyvän, hän hakee uuden kulman.
Argentiina haluaa tukehduttaa rytmin
Argentiinan päävalmentaja Lionel Scaloni tietää, että Englannin hyökkäyspeliä ei voi pysäyttää vain vartioimalla Kanea ja Bellinghamia. Jos pallo pääsee kulkemaan liian helposti keskikentän läpi, kaksikko saa paikkoja ennemmin tai myöhemmin. Siksi prässin kohteeksi on nostettu nimenomaan Ricen ja Andersonin muodostama pohja.
Clarin arvioi, että Argentiinan on estettävä kaksikkoa vastaanottamasta palloa kasvot kohti hyökkäyssuuntaa. Tämä on modernin jalkapallon ydinasioita. Jos keskikenttäpelaaja saa pallon rauhassa ja pystyy kääntymään, koko kenttä avautuu hänen eteensä. Jos hänet pakotetaan pelaamaan taaksepäin tai sivulle, hyökkäyksen vauhti katoaa.
Argentiinalla on tähän sopivat työkalut. Alexis Mac Allister, Enzo Fernandez ja Rodrigo De Paul ovat pelaajia, jotka pystyvät juoksemaan, prässäämään ja repimään vastustajan rytmiä rikki. Julian Alvarez voi aloittaa paineen ylhäältä, ja Lionel Messi voi vapaammasta roolistaan sulkea syöttösuuntia tai iskeä oikealla hetkellä pallonriistoon.
Messin rooli on jälleen yksi ottelun suurista kiehtovuuksista. Hän ei enää juokse samalla tavalla kuin uransa alkuvuosina, mutta hänen pelinlukunsa on edelleen poikkeuksellinen. Messi näkee, milloin kannattaa säästää energiaa ja milloin iskeä. Jos Englannin keskikenttä nukkuu hetken, hän voi ilmestyä juuri siihen tilaan, jota kukaan ei ehtinyt vartioida.
Scalonin tehtävä ei ole helppo. Liian aggressiivinen prässi voi avata Englannille tilaa selustaan. Liian varovainen lähestymistapa taas antaa Ricelle ja Andersonille aikaa rakentaa peliä. Välierän voikin ratkaista se, miten hyvin Argentiina tunnistaa hetket, jolloin kannattaa hyökätä palloon täysillä.
Englannin vaarallinen vastaisku
Englanti on ollut turnauksessa erityisen vaarallinen tilanteissa, joissa se voittaa pallon keskialueella. Kun Rice tai Anderson pääsee riistoon tai katkaisee syötön, seuraava vaihe käynnistyy nopeasti. Pallo voidaan pelata laitaan, Bellinghamille taskuun tai suoraan Kanen jalkaan.
Argentiinalaislehdistössä nostettiin esiin myös Englannin laiturit. Anthony Gordonin juoksut, Bukayo Sakan diagonaaliliikkeet ja Bellinghamin kuljetukset voivat tehdä pahaa jälkeä, jos Argentiina menettää pallon väärässä paikassa. Yksi huolimaton syöttö keskustassa voi muuttua muutamassa sekunnissa vaaralliseksi maalipaikaksi.
Tässä piilee Englannin suurin uhka Argentiinalle. Tuchelin joukkue ei tarvitse pitkiä hyökkäyksiä murtaakseen vastustajan. Se voi iskeä nopeasti, suoraviivaisesti ja armottomasti. Kane on rangaistusalueella jatkuva uhka, ja Bellinghamin nousut toisesta aallosta ovat olleet yksi turnauksen näyttävimmistä aseista.
Argentiinan paras keino voi olla pakottaa Englanti hitaaseen, staattiseen hyökkäämiseen. Jos keskusta suljetaan ja Englanti työnnetään laidoille, hyökkäykset muuttuvat helpommin ennakoitaviksi. Pitkät keskitykset eivät välttämättä ole paras tapa horjuttaa maailmanmestareiden puolustusta.
Se kuulostaa helpolta paperilla, mutta kentällä tehtävä on aivan toinen. Englannin pelaajamateriaali on niin laadukas, että yhden reitin sulkeminen avaa usein toisen. Jos Rice ei löydä syöttöä eteenpäin, Anderson voi liikkua väliin. Jos Anderson peitetään, Bellingham voi pudota alemmas hakemaan palloa.
Tuchel rakentaa tasapainoa
Thomas Tuchelin Englanti on herättänyt turnauksen aikana keskustelua. Joukkue ei ole aina pelannut räiskyvintä mahdollista jalkapalloa, mutta se on ollut tehokas ja kurinalainen. Tuchelille tärkeintä on kontrolli, eikä hän kaihda ottelun hidastamista, jos tilanne sitä vaatii.
Rice ja Anderson sopivat tähän ajatteluun hyvin. He antavat Englannille mahdollisuuden vaihtaa tempoa. Joukkue voi pitää palloa, houkutella vastustajan prässäämään ja iskeä sitten tilaan. Toisaalta se voi myös pudottaa rytmiä ja hallita ottelua pitkiä jaksoja.
Englannissa odotukset ovat luonnollisesti valtavat. Maa on jahdannut arvokisojen kirkkainta palkintoa pitkään, ja jokainen sukupolvi kantaa mukanaan omaa painolastia. Nyt ryhmässä on tähtivoimaa, leveyttä ja kokemusta. Silti Argentiina on vastustajana juuri sellainen, joka osaa muuttaa unelman painajaiseksi.
Argentiina puolustaa maailmanmestaruutta, ja sen joukkueessa on edelleen valtava määrä voittamisen kulttuuria. Messi, De Paul, Mac Allister, Fernandez ja kumppanit tietävät, miltä iso ottelu tuntuu. He eivät säikähdä Englannin nimiä, mutta he selvästi kunnioittavat vastustajan keskikentän voimaa.
Lisää jalkapallouutisia ja MM-kisojen puheenaiheita löydät myös Sporttinetin etusivulta.
Ottelun avainkohdat
Välierä ei välttämättä ratkea siihen, kumpi joukkue pitää palloa enemmän. Se voi ratketa yksittäisiin hetkiin, pieniin sijoittumisvirheisiin ja siihen, kuka uskaltaa pelata paineen alla. Argentiinan suunnitelma Ricen ja Andersonin pysäyttämiseksi kertoo, että Englannin suurin vahvuus ei ole vain maalintekijöissä.
Keskikenttä on jalkapallon moottoritie. Kun se on auki, hyökkäykset virtaavat. Kun se tukitaan, tähdetkin voivat jäädä varjoon.
- Argentiinan on estettävä Ricea ja Andersonia kääntymästä pallon kanssa.
- Englanti pyrkii hyödyntämään nopeat riistot ja laiturien juoksuvoiman.
- Messin vapaa rooli voi horjuttaa Englannin keskikentän tasapainoa.
- Bellinghamin ja Kanen tehokkuus pakottaa Argentiinan puolustamaan virheettömästi.
- Ensimmäinen maali voi muuttaa ottelun luonteen täysin.
Jos Argentiina onnistuu rikkomaan Englannin rytmin, välierästä voi tulla raskas ilta Tuchelin miehistölle. Jos taas Rice ja Anderson saavat pelata omalla mukavuusalueellaan, Kane ja Bellingham saavat juuri sen palvelun, jota he tarvitsevat.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Atlantassa nähdään taktinen shakkipeli, jossa jokaisella siirrolla on merkitystä. Yleisö odottaa suuria nimiä ja dramaattisia hetkiä, mutta ottelun todellinen ratkaisu saattaa syntyä keskikentän ruuhkassa, kaukana näyttävimmistä hidastuskuvista.
Lue myös
Zidane vahvisti punaisen kortin tuomarille vuoden 2006 MM-finaalissa
Jürgen Klopp paljastaa Liverpoolin epäonnistuneen yrityksen hankkia Kylian Mbappé yksityiskoneella
Ruben Amorim aloitti AC Milanin päävalmentajana – seurajohtaja Cardinale lupaa vahvaa kilpailukykyä
Lähteet: Daily Mail, Clarin.
